Museo
Museon esineistö voidaan jakaa neljään ryhmään:
Kunniamerkit
Henkilöllä on oma vitriini, jos hän on saanut useampia kunniamerkkejä. Vapaussotaan osallistuneilla on 13 vitriiniä ja yhteensä vitriinejä on 30. Kunniamerkeistä mainittakoon lentomestari Urho Lehtovaaran Mannerheim-risti sekä 1. ja 2. luokan rautaristit ja Olli Kärjen VR3 pr. Vapaussodan merkeissä on muun muassa Pohjan Poikien merkki, heimosotaristejä, Porin Rykmentin 5 K ja Salon Seudun Wapaajoukkojen merkki.
Suojeluskuntaan ja lottajärjestöön liittyvissä merkeissä on muun muassa Artjärven kurssimerkki myöntökirjoineen, SK:n voimisteluohjaajan merkki, lottien ansioristi ym.
Militaria
Aseista mainittakoon monet kiväärit, konekivääri, kaksi pikakivääriä, pistooleja, ammuksia, mittausvälineitä, pioneerivälineitä, karttoja ym. Huom. Kaikki aseet on deaktivoitu.
Asusteet ja muita esineitä.
Suojeluskuntalaisten ja lottien hihanauhoja, kenraalin ja lääkintämajurin asut, suojeluskunta- ja lotta-asuja. Lisäksi on astioita, palkintoja ja valokuvia.
Arkisto
Arkistossa on 50 mappia (pöytäkirjoja, valokuvia ym.), joiden sisällöt on luetteloitu. Lisäksi arkistossa on omia videoita ja muita tallenteita.
Itsenäisyyden museon historia
Vapaussodan ja Itsenäisyyden Salon Seudun Perinneyhdistyksen aloittaessa toimintansa vuonna 1990 alkoi samalla pienimuotoinen vapaussotiimmesekä suojeluskunta- ja lottatoimintaan liittyvän esineistönkeräily. Yhdistyksen myöhemmän sääntömuutoksen yhteydessä ja Someron irtauduttua omaksi yhdistykseksi otettiin käyttöön nykyinen nimi: Vapaussotien Salon Perinneyhdistys.
Saadun lahjoitusmateriaalin vähitellen karttuessa aloitettiin pienimuotoinen “näyttelytoiminta” kaupungin tyhjillään olevan entisen myllynkivitehtaan nurkassa. Kun tämä rakennus purettiin nykyisen kaupungintalon tieltä, toimimme jonkin aikaa kaupungin osoittamissa väliaikaistiloissa, mutta sittemmin museoesineet olivat pitkään pahvilaatikoihin pakattuina. Tällöin menetimme mielenkiintoisen Kurkijokikokoelman.
Hermannin koulu
Salon kaupunki oli tehnyt päätöksen entisen Salon yhteislyseon vanhan
kivisen koulurakennuksen purkamisesta ilman, että tontille olisi suunniteltu uutta käyttöä. Rakennus on 1930-luvulla valmistunut, varsin
tunnetun arkkitehdin Väinö Vähäkallion voimistelu- ja juhlasaliksi
suunnittelema funkistyylinen rakennus, joka viimeksi oli toiminut
metallityön opetuskäytössä.
Pitkällisten, jopa poliittiseksi kääntyneiden neuvottelujen tuloksena purkupäätös kuitenkin peruttiin. Yhdistyksen talkoovoimin tilat siivottiin ja yhteistyössä ammattikouluopetuksen kanssa kunnostettiin museon käyttöön sopiviksi.
Museon uusi alku
Muutostyöt valmistuivat keväällä 2015. Museo voitiin nyt järjestää kronologisesti ja aiheittain. Tietysti vain osa museon monesta tuhannesta luetteloidusta esineestä on mahdollista pitää esillä. Kaikki henkilövitriinit ja kokoelmat ovat paikallisia. Muutama vuosi sitten avattiin Akateemista Karjala Seuraa esittelevä oma näyttelyhuone. Lienee laatuaan maan ainoa. Uusin osio on merikapteeni Bertil Förbomia ja jääkärien paluuta esittelevä näyttely.
Museo pidetään avoinna vapaaehtoisvoimin sunnuntaisin tai ryhmille
sopimuksen mukaan. Mu-seon kokoushuoneesta olemme luovuttaneet
kaappi- ja kokoustilaa muutamalle maan-puolustushenkiselle yhdistykselle.
Laaja kirjakokoelma käsittää museokirjojen lisäksi Halikon kirjaston poistokirjoja, jotka ovat jäsenten lainattavissa. Pysyvän näyttelyn lisäksi järjestetään vuosittain parin viikonlopun ajaksi laajennettuja ja suosittuja teemanäyttelyjä.
Katse huomiseen
Sen jälkeen, kun kultturellisti arvokkaan rakennuksen purku yhdis-tyksemme toimesta saatiin estetyksi, on Salon kaupunki kunnostanut alakertaan veteraanitilat. Kun tämä toiminta vääjäämättä loppuu, sopii vain toivoa, että koko talon tulevakin käyttö tulee olemaan historiallista rakennusta kunnioittavaa, arvokasta ja museotoimintaa tukevaa.