Kosti Vuorisen muistelmia

Terttilän Pirkkalassa 24/4 18
Miehiä jotka eilisessä taistelussa jäivät pois riveistä, olemme varronneet, sillä olemme ajatelleet, että jos ne olisivat päässeet jonnekin piiloon ja tulisivat vasta pimeän tultua kotiin, mutta ainoastaan yksi kolmesta tuli, hänenkin kätensä läpi ammuttuna, sain kuulla, että kahden miehen ruumiit on löydetty maantien varrelta surmattuna ja ryöstettynä, sain myös itse nähdä heidän ruumiinsa ja siis omilla silmilläni näin, että toiselta oli viety kaikki vaatteet, paitsi paita ja alushousut oli jätetty ylle, en tarkastanut ruumista enempi, josko sitä olisi raadeltu enempi, ainoastaan kuulan reijän näin rinnassa, ehkä oli ruumiissa enempi vammoja, sillä paidat olivat hurjan veressä. Tämän ja vainaana olevan miehen K. Lehtosen taskussa oli minunkin lompakkoni, jotenka minun tappioni oli noin 260 markkaa. Karl Björklundin ruumiissa oli näkyvissä enempi vammoja, häntä oli kaiketi jaappanilaisella pistimellä pistetty sillä suolet oli tunkeutuneet vatsasta ulos, hänelle oli alushousujen ja paidan keralla jätetty myös päällihousut jalkaan, kaikki muu oli ryöstetty. Kyllä se oli hieman ikävä katsella näitä ruumiita, kun muisti näitä poikia taisteluun mentäessä, kumpikin mitä hauskimpia ja reiluumpia tovereita taisteluun mennessä olivat kaikki humori tuulella, ei kukhan voinut kuvitella, että heidän elämänsä katkesi tällä matkalla, mutta kohtalolleen ei kukaan mahda mitään muuten he olivat tulleet harhaan johdetuksi tai oikeastaan olivat olleet liian ajattelemattomia, sillä tapauksen näkijän kertoman mukaan olivat punaiset liehuttaneet valkoista lippua ja huutaneet; tulkaa pojat tänne vaan, täällä on omia miehiä, pojat olivat myös kehoitusta noudattaneet, kun olivat päässeet jonkunmatkaa maantielle, liki lippua oli huudettu kädet ylös, tällöin he olivat jo petoksen huomanneet ja lähteneet pakoon, mutta se oli silloin jo liian myöhäistä, kun ruumista mentiin ryöstämään , oli toisessa vielä henki jälellä, silloin yksi punainen oli sanonut mitäs siinä krökiset ja pistänyt samalla miekkansa ruumiiseen, olen jo nähnyt kolme meikäläisen ruumista, jotka ovat joutuneet punaisten roistojen raadeltaviksi, eikä niitä raadeltuja ruumiita mielellään katsele, mutta joka näitä kaikkia heidän tihutöitään katselee, niin kyllä hän varmaankin myös vannoo koittavansa saada nämä roistot kerran tilille. Näitä surmansa saaneita miehiä ei enää voi eläviksi saada, mutta heidän sankaruuttaan ja miehekkyyttään ei yksikään mukana ollut toveri ikinä tule unohtamaan. Johtoamme ei voi hyväksi kehua tähän asti, sillä molemmissa taisteluissa kun näinä päivinä on käyty on meikäläisiä ollut ainoastaan vähän yli 20 miestä, kun punaisissa taas on ollut 120-170 paikkeilla, sekä lisäksi on heillä ollut 2 kuularuiskua, eikä meillä muuta kun kiväärit, vielä he ovat olleet varustuksensa takana, kun me taas hyökkääjinä mutta me olemme pitäneet yllä niin kovaa tulta taistelun käydessä, että punaiset ovat meitä luulleet olevan suurenkin joukon, niin kuin punaiset ovat sanoneet, että lahtareita on noin 3000. Edellisessä taistelussa punaiset menettivät 6 miestä 1 kuularuisku, 2 kuularuiskun nauhaa, me emme taas menettäneet mitään, ei edes kukaan haavoittunut, silloin punaiset pakenivat tälle rintamalle, jossa nyt oli taisteltu, silloin heitä oli ollut yli 120 miestä kun meitä ainoastaan vähän yli parikymmentä, eilisessä taistelussa punaisia oli sama sakki ja sitte lisäksi saivat vielä apujoukkoja, mutta kuitenkin he pakenivat, huoneeni ikkunasta näen saman paikan jossa taistelu oli. Kuulimme nimittäin, että punaiset olivat heti taistelun jälkeen kovalla kiireellä paenneet, päällikkömme komensi heti aseisiin ja niin marssimme nykyisiin asemiimme. Kävimme tänään Niemisen kanssa tarkastamassa taistelupaikkaa ja kyllä jokaisen, joka näkee, kuinka likellä vihollista olimme, kun juoksimme kaksin yli kynnetyn pellon, täytyy ihmetellä kuinka säilyimme henkissä, sillä koko vihollisjoukko, joka oli kalliolla varustustensa takana, näki meidän juoksumme, sekä kohdistivat meitä vastaan kuularuisku ja kiväritulen, kyllä se oli helvetillistä musikkiajota kuulat pitivät lentäessään ylitsemme ja sivutsemme. Vangeja olemme päiväkauden noukkineet metsistä sekä vaatteita hevosia ja rattaita. Joka talossa, jossa kuljemme näkyy taistelun merkkejä, sillä kuulat ovat lävistelleet taloja joka taholta. Luulen, että tänään vielä lähdemme marssimaan eteenpäin. Meidän uusi päällikkömme Luutnantti Nieminen on pannut suuria muutoksia toiminnassamme, kaikki miehet on jaettu 8 miehisiin ryhmiin, joilla joka ryhmällä on oma päällikkönsä, näiden päällikköjen toimeen kuuluu järjestää omat miehensä vahtivuorot sekä harjoittaa miehiänsä, tämmöseksi ryhmäpäälliköksi hän pani myös minut.
Joensuun rintamalla 25 p. huhtikuuta 1918
Joensuun seurahuoneella
Marssimme eilen illalla Terttilästä tänne, matka oli 12 kilometriä, tultiin vallan jalan, tämmoiset marssit eivät ole mitään hauskoja, miesten jalat kun ovat paljosta marssista hurjan kipeet, kun saavuimme tänne Joensuuhun, oli täällä ihmisjoukko meitä vastassa, sekä tytöt virittivät komean Karjalan laulun, tulomme oli koko juhlallinen, seisahdimme koko joukkomme maantiellä siittä jokainen ryhmäpäällikkö ottaa ryhmänsä ja asettaa sen makuulle mistä paikan sai: Nieminen, Salon ensimmäisen ryhmän päällikkö sekä ”minä” Salon toisen ryhmän kanssa pääsimme yhteen huoneeseen, ollen meitä siis 18 miestä yhdessä huoneessa, sänkyvaatteita eikä sänkyjä ollut, vaan olkia vaan lattialle ja siihen pitkälleen, siinä olkien päällä uni maistui varmasti meille paremmalle, kun kelle hyvänsä sänkyssä höyhenpatjassa, sillä olimme valvomisesta sekä pitkästä marssista hurjan väsyneet. Kun olimme saaneet järjestettyä vartija vuorot niin menimme nukkumaan, tää oli ensimmäinen yö parin viikon ajalla kun sain nukkua 7 tuntia, aamulla kello 7 minun ryhmäni vahti vuoro. Olemme tänään kovasti Luutnanttimme Niemisen johdolla harjoitelleet.

26/4 18 Päämajassamme Someron Kirkonkylässä

Olemme majoittuneet tänne kirkonkylään useampaan taloon, minun ryhmäni on seurantalolla, meitä on täällä seurantalolla noin viisikuusi ryhmää, olkia vaan lattialla. Emme nykyään ole taas olleet missään taisteluissa, ainoastaan jotain partio retkiä tehdään ympäri pitäjää, etsitään varastettuja tavaroita sekä punaisia karkulaisia, koko lailla hyvää saaliita on löytynytkin, sain määräyksen ryhmäni kanssa lähteä metsäkulmille, siellä piti olla ampumaaseita sekä punaisia, otin 5 miestä mukaani, saimmeauton kyytiin, saaliiksi saimme yhden punikin yli 20 litraa paloöljyä kolmesta eri kätköstä, sekä kaikenmoista viljaa aika paljon. Ruokamme on mitä parainta olla voi, kuinka paljon haluttaa, aamulla 7-9 päivällistä ½ 11-12 kahvia 1-2 illallista ½ 6-7. Ruokailupaikkamme on pankin talo, siellä on päällisen päätteeksi aika paljon, koko lailla hauskoja ja nättejä tyttöjä tarjoilemassa, syömme nimittäin pitkissä pöydissä, kuten ennen hyvinä aikoina mailla eloleikkuupäivinä. Kyllä elämä nykyään on mitä repäisevämpää. Aijomme tästä juuri pian panna oljet kasaan ja hauskat tanssit pystyyn sillä eihän elämä muuten tämmöiselle nuorille mohikaaneille hymyile.

27/4 18 Someron kirkonkylässä

Tänään ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, syömässä käydään sekä jonkun verran harjoiteltu on, ensimmäisestä tanssistamme yhä pidetään puhetta, saa nähdä koska siitä tulee tosi.

28/4 18 Someron kirkonkylässä

Tänään on siis sunnuntai. Tänään saapui myös Velipoikani Salosta 30 miehisen joukkonsa kanssa, eilen muutti Ylipäällikkömme Pohjanvuori Salosta adjutanttinsa kanssa päämajansa tänne. Illalla tuli lisäksi Salosta kuularuisku komppania yhden kuularuiskun kanssa yhtyen meidän joukkoihimme. Illalla oli sitte se kauvan jo puuhattu tanssi, huone oli hieman pienenlainen sekä yleisöä paljon, mutta kyllä vaan itsensä hikeen sai. Iltapäivällä olimme neljä henkilöä autolla noin seitsemän kilometrin matkan takana eräässä talossa. Edelleenkin joukkomme puhdistavat metsiä, väliin tuovat kuusiseitsemän punikkia ei täysissä aseissa, sekä varastettua tavaraa, rekiä sekä joka lajia ruokatavaraa vaikka kuinka paljon, meillä on nyt täällä noin yli seitsemänkymmentä vankia muutamilla oli pidätettäessä kypäri päässä.

29/4 18 Someron kirkonkylässä

Päivä on kulunut kaikessa rauhassa ei mitään muuta hommaa kun vahti vuoroista pitää huolta sekä muistaa mennä aikanaan syömään. Harjoiteltu myös on pikkusen. Lauvantaina päästettiin yksi mies lomalle, samoin myös maanantaina yksi mies. Illalla kesteillä Kuriton kartanossa

30/4 18 Oinasjärvellä

Tänään muutimme koko Salon plotona majamme tänne Oinasjärvelle noin kaksikymmentä kilometriä entisestä päämajastamme. Lähtömme Somerolta tuli vuorokautta liian aikaisin, ei kaikille, mutta muutamille, sillä tytöt olivat hommanneet Someron kirkonkylässä Vapunpäiväksi pienet kemut sekä tanssit illaksi. Tytöt näyttivät lähteissämme mulle listan, johon oli kirjoitettu poikien nimet, jotka olisi kutsuihin kutsuttu. Harmiksi se pisti, että piti lähteä niin pahaan aikaan mutta ei se nyt auttanut ei muuta kuin suoraan matkaan vaan. Lähtömme oli koko lailla repäisevä sillä tytöt olivat kokoontuneet kaikki lähtöämme katsomaan, oli siinä lähtiessä sitte nenäliinojen vilkutusta vaikka kuinka paljon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun läksimme matkalle hevosilla, tähän asti olemme vallan marssineet. Tien varsilla saa aina nähdä punikkien jättämää kurjuutta, useastikin hienosta paikasta on viety ainoat hevoset, jotenka täytyy ihmisten kuokilla ja talikoilla turpeita pienentää, sekä rehut ovat punikit myös niin tyystin vieneet, että jo näkyi lehmiä pisin tie vieriä kaikki tyystin sitte niin laihoja, että melkein lävitse näkyi. Saimme täällä Oinasjärvellä majamme Kurito nimisessä kartanossa. Täällä tapahtui se ihme, että saimme ensimmäisen kerran nukkua makuuvaatteilla, tähän asti olemme nukkuneet paljailla oljilla. Saimme Raunion Yrjön kanssa ryhmämme samaan huoneeseen. Me pääsimme kumpikin sänkyyn nukkuman. Ruoka on täällä koko lailla huonompaa kun Someron, voita ja maitoa saa, kun joskus, suurimmaksi osaksi ruokatarpeet saimme ottaa omasta varastostamme. Viimeisessä ateriassa kului voita kaksikymmentä kiloa. Illalla oli tanssit, huone hurjan suuri sekä soitto mitä parain, ihmisiä alussa vähän, loppupuolella jo liiaksi. Tänään ammuimme ensi kerran maalia pilkkaan tähän asti olemme tähtäilleet vain punikkeja.

1/5 18 Someron rintamalla Kuriton kartanossa sijaitsevassa majoituspaikassamme
Tänään on siis Vapunpäivä, jos olisimme saaneet olla Someron kirkonkylässä vielä yhden vuorokauden olisimme saaneet juhlia Vappua rautelan koskella, mutta nyt, kun olemme täällä emme saa nauttia Vapusta mitään. Koko päivä on harjoiteltu hiki päässä. Illalliselta päästyä Luutnantti kehotti taas panna tanssit pystyyn, eikä sitä käskyä tarvinnut toistaa siis lähdettiin tanssipaikalle, siellä oli jo paraillaan tanssi käynnissä. Oli siellä jokin aika tanssittu niin tuli päähämme kolmelle pojalle että jos lähdetään Vappu iltaa viettämään Someron kirkonkylään, matka oli 21 km, asia tuli päätettyä ja niin lähdettiin, lähteissämme kello oli 10,15 oli muuten aika pimeä. Kyllä kaikki sanoivat lähtiessämme, että olemme aika hulluja mutta mitäpäs me noista. Lähdettiin matkalle ja tultiin takaisin seuraavalla aamulla kello 7. Vietimme Vappua loppujen lopuksi koko lailla hauskasti.

Salon Plotonan viides ryhmä:
Armas Lehtiö 18 15/2 96 Muurla
Väinö Nieminen 18 13/4 96 Muurla
Enok Kuusikoski 19 3/1 01 Muurla
Frans Aalto 18 12/1 99 Muurla
Rupert Malonius 18 12/2 95 Muurla
Rikhardi Heinonen 18 25/7 96 Muurla
Rudolf Rask 18 5/9 92 Muurla
Edvin Kairinen 18 27/7 97 Ankelniemi
Kosti Vuorinen 18 24/3 97 Salo