Tiia Aaltonen Tammisunnuntain juhlapuhe 2020

Tiia Aaltonen Tammisunnuntain juhlapuhe 2020

Arvoisa juhlaväki

Me opiskelijat Halikon lukiossa olemme saaneet nauttia jo monena vuotena itsenäisyyspäivänä kotimaisista elokuvista. Viimeisinä kolmena vuotena olemme käyneet Bio-Salossa koko koulun voimin katsomassa uusimman Tuntematon Sotilaan, Ikitien ja nyt Oman maan. Kaikki nämä elokuvat kertovat omasta uniikista aikakaudesta Suomen ja suomalaisten historiassa. Aku Louhimiehen Tuntematon Sotilas kertoo jatkosodasta, Antti-Jussi Annilan Ikitie taas Neuvostoliittoon pakotetuista suomalaisista ja Stalinin vainoista. Markku Pölösen Oma Maa kertoo tarinaa sotien jälkeisestä jälleenrakentamisesta. Nämä elokuvareissut ovat tarjonneet hyvän tavan viettää vähän rennompi päivä, mutta ennen kaikkea ne ovat olleet mahdollisuuksia oppia. Oppia meidän historiastamme ja siitä, miten tähän päädyttiin.

On puhuttu paljon siitä, että nuoria ei kiinnosta itsenäisen Suomen vaiheet ja me olemme menettämässä sen takia tärkeää kulttuuriperintöä. Siksi olen hyvin kiitollinen siitä, että meille on tarjottu näitä mahdollisuuksia saada uusia ikkunoita aikaan, josta olemme tehneet vain puisevia muistiinpanoja. Sen takia myös se työ mitä perinneyhdistykset ja esimerkiksi meidän oma Itsenäisyyden museomme tekee, on todella tärkeää.
Se että pääsee näkemään millainen Suomi oli silloin saa minut äärettömän kiitolliseksi siitä, millainen Suomi on nyt. Se saa minut kiitolliseksi niille, jotka sisällissodan jälkeen lähtivät rakentamaan uutta, yhtenäistä Suomea. Se saa minut kiitolliseksi veteraaneille, jotka taistelivat meidän itsenäisyytemme ja demokratiamme puolesta. Se saa minut kiitolliseksi niille, jotka ovat raivanneet tietä uusille sukupolville. Teidän ansiostanne minä saan nykyään elää turvallisessa maassa, jossa arvostetaan tasa-arvoa ja totuutta.
Suomen historia on ollut kaikkea muuta paitsi ruusuinen ja haasteita ja kuoppia on ollut paljon. Ne haasteet mitä kohdattiin aikanaan ovat osittain samoja, mitä me näemme tänä päivänä.
Mutta niistä kuopista kiivettiin ylös ja saavutettiin tämä suoraan sanottuna aika mahtava nykytilanne. Mutta maailma on nykyään hyvin erilainen kuin sata, kahdeksankymmentä, edes kymmenen vuotta sitten. Me nuoret kohdataan uusia haasteita, joita vanhemmat sukupolvet ei ole osanneet edes kuvitella, samalla kun taistellaan niitä samoja vanhoja vastaan. Suomi kohtaa globaaleja ongelmia samalla kun pitäisi ratkaista ongelmia kotikentällä.
Ilmastonmuutos on ollut koko ajan tapetilla viimeiset pari vuotta ja etenkin nuoret ovat ruvenneet ajamaan toimia sen pysäyttämiseksi tai edes hidastamiseksi. Greta Thunberg aloitti maailmanlaajuisen liikkeen, joka on johtanut useisiin mielenosoituksiin ja koululakkoihin. Nuoret ovat huolissaan ja nyt se näkyy ja kuuluu. On kuitenkin tärkeää, ettei meitä nuoria syyllistettäisi siitä, että me ahdistumme. Ilmastonmuutos tulee olemaan yksi pahimmista kriiseistä, mitä minun sukupolveni joutuu kohtaamaan. Ehkä nuorten tehtävä on ahdistua ja vaatia vanhempia ja valtaa pitäviä tekemään edes jotain. Niin saadaan aikaan muutosta. Nuorten herääminen on johtanut myös poliitikkojen ja median heräämiseen ja toivottavasti lopulta konkreettisiin päätöksiin. Muistakaa että me nuoret halutaan, että Suomi tulevaisuudessakin hyvä paikka elää ja sen takia meitä pelottaa.

Harmillisesti ilmastonmuutos ei ole ainoa ongelma, joka meitä uhkaa.
Maailman suurvaltojen välit kiristyvät kiristymistään. Ollaan saatu huomata, että nykyään sotaa käydään ilman sodanjulistuksia ja ilman sotilaita. Enää ei kohdata vihollisen luoteja eikä välttämättä edes ohjuksia vaan huolellista informaatiovaikuttamista ja salassa tapahtuvia operaatioita. Toisen valtion vaaleihin pyritään vaikuttamaan häikäilemättömästi ja vailla seurauksia. Alkuvuodesta saatiin katsella kauhulla vierestä, kun maailman johtajat huusivat toisilleen Twitterissä ja saamme todistaa kuinka kuilut ihmisten ja valtioiden välillä leviävät.

Suomessakin jakolinjat lisääntyvät ja syvenevät ja poliittinen keskustelu on kamalaa katsottavaa. Tutkijat, toimittajat ja virkamiehet kohtaavat haukkumista ja uhkauksia tehdessään työtään. Välillä tuntuu, että unohdetaan, että myös vastapuolen edustajat ovat ihmisiä. Ja voidaan huomata, kuinka kansa jakautuu kahteen yhä kauempana toisistaan olevaan leiriin. Viime nuorisovaaleissakin eniten ääniä sai kaksi lähes täysin vastakkaisia ideologioita edustavaa puoluetta: Perussuomalaiset ja Vihreät. Ei sillä, että niiden, jotka noita kyseisiä puolueita äänestivät, kannat olisivat jotenkin vääriä, ei. Mutta yhteistyötä on pakko pystyä tekemään.
Mutta vaikka kaikki on kamalaa ja ahdistaa ja itkettää, täytyy muistaa kuinka hyvin meillä menee. Suomi on turvallinen ja demokraattinen maa ja meillä suomalaisilla on mahdollisuuksia vaikuttaa myös maailman asioihin muun muassa Euroopan Unionin ja YK:n kautta. Teknologia ottaa suuria harppauksia koko ajan ja uusia ratkaisuja suuriin ja arkisiin ongelmiin kehitetään päivittäin. Ihmiset ovat aktiivisia ja vaativat muutosta parempaan ja sitä muutosta oikeasti tapahtuu. Suomessa jokaisella on mahdollisuus koulutukseen, jokainen saa ilmaista mielipiteensä ja jokainen voi luottaa siihen, että poliisi suojelee. Suomi on jo vuosi ratsastanut huipulla vertailuissa, joissa verrataan tasa-arvoa, onnellisuutta, lehdistönvapautta ja koulutuksen tasoa. Nykyään Suomi on maailman turvallisin ja vakain maa, vaikka joskus tilanne oli toinen. Paras aika elää Suomessa on nyt, eikä silloin.
Nuoret haluavat parantaa maailmaa. Niin kuin jokainen uusi sukupolvi. Minäkin toivon, että voin kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä sanoa, että paras aika elää Suomessa on nyt eikä vuonna 2020. Ehkä tekin ajattelitte minun ikäisinä samoin. Ja toivottavasti ajattelette edelleen.


On aika luoda katse tulevaan. On aika ottaa koppi niistä haasteista, joita moderni maailma meitä vasten heittää ja pitää huoli siitä, että tulevaisuuskin on valoisa. Otetaan oppia niistä virheistä ja onnistumisista joita kansana olemme tehneet. Tulevaisuuden lukiolaiset saattavat joskus istua itsenäisyyspäivänä elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa vuodesta 2020. Me voidaan päättää, tuleeko siitä traaginen tarina siitä, kuinka mitään ei tehty vai onnellinen elokuva kansasta, joka selvisi vaikeimmistakin haasteista.

Museo on auki vain sopimuksen mukaan (Rajasaari 0408469398, Laaksonen 0400228129)